| Toimikuntien sivut | ||
 |
||
| NOME | ||
 |
||
| MEJÄ | ||
|
||
| TOKO/AGILITY | ||
|
||
| NÄYTTELY | ||
|
||
| Yhteystiedot | ||
|
||
| Toimikuntien sivut | ||
|
||
| NOME | ||
|
||
| MEJÄ | ||
|
||
| TOKO/AGILITY | ||
|
||
| NÄYTTELY | ||
|
||
| Yhteystiedot | ||
|
||
MEJÄ-toimikunta |
||||||||||||||||||||
| Metsästyskoirien jäljestämiskokeen (MEJÄ) ensisijainen tarkoitus on testata ja arvioida koiran kykyä seurata haavoitetun riistaeläimen jälkeä. Kokeeseen saavat osallistua kaikki metsästyskoirarodut. Kokeeseen osallistuvan koiran pitää olla SKL:n rekisteröimä ja rokotettu voimassa olevien säännösten mukaisesti sekä tiettävästi terve. Koiralla pitää olla myös virallinen näyttelypalkinto. Kokeessa on kaksi luokkaa, avoin luokka (AVO) ja voittajaluokka (VOI). Koemuodosta koira voi saavuttaa jäljestämisvalion arvon (FIN JVA) SKL:n sääntöjen mukaisesti. Tietoa kokeista ja muusta MEJÄ-toiminnasta tapahtumakalenterista! |
||||||||||||||||||||
| VERIJÄLKI Jäljet tehdään naudan tai hirvieläimen verellä kostutetulla sienellä riistarikkaaseen maastoon. Jälki on luokasta riippuen 900-1400 metriä pitkä ja siihen käytetään 1/3 litraa verta. AVO-luokassa jäljen on oltava vähintään 12 tuntia ja VOI-luokassa vähintään 18 tuntia vanha. Jäljen päässä eli kaatona on hirven sorkka. Kilpailijat kokoontuvat jälkien tekemistä varten koepaikalle jo lauantaina, vaikka koepäivä on yleensä sunnuntai. Jäljet tehdään kokeen järjestäjien ohjeiden mukaan esim. kolmen hengen ryhmissä. Ensimmäisenä kulkeva suunnistaa ja mittaa matkan, toisena tuleva ”piilomerkitsee” jäljen ja kolmantena tuleva vetää veretettyä sientä. Kokeen toimitsijat ovat suunnitelleet jäljet kartalle, joten jäljentekijöiden täytyy vain siirtää kartalle piirretty jälki maastoon. Makaukseksi kutsutaan kohtaa, jossa markkeerataan haavoittuneen eläimen makauspaikka. Se tehdään rikkomalla maan pintaa (30cm x 30 cm) ja pirskottamalla verta syntyneeseen ”aukkoon” ja samalla lisätään verta sieneen. Kaikki kulmat eli kohdat, joissa jälki kääntyy, ovat luokasta riippumatta suorakulmaisia. Ainoastaan VOI-luokassa on katkos, jota ei veretetä, vaan verisieni kuljetetaan muovipussissa katkoksen yli. |
||||||||||||||||||||
| KOKEEN KULKU Kokeen alussa, tuomaripuhuttelun jälkeen, arvotaan jokaiselle koiralle oma jälki. Kokeen ensimmäisenä osana on koiran laukauksensiedon testaaminen. Se suoritetaan siten, että koirat kytketään jäljestysnaruilla puihin ja ohjaajat poistuvat koirien luota antamatta koiralleen minkäänlaista käskyä. Sitten ammutaan haulikolla laukaus. Ne koirat, jotka eivät pelkää laukausta, pääsevät jäljelle. Tämän jälkeen opas, joka on joku ko. jäljen tekijöistä, vie kanin kaadoksi jäljen päähän. Koska jälki on piilomerkattu, koiran ohjaaja ei tiedä sen sijaintia maastossa. Oppaan tehtävänä on kertoa tuomarille, missä jälki kulkee ja ilmoittaa hyvissä ajoin makaukset, kulmat, katkos ja kaadolle saapuminen. Oppaan vietyä hirven sorkan paikalleen, koira, ohjaaja, tuomari ja opas lähtevät etenemään jälkeä pitkin. Koiralle osoitetaan alkumakaus ja kilpailija ohjaa koiraa ensimmäiset 10 metriä, tämän jälkeen koira työskentelee itsenäisesti. Koetilanteessa koira kulkee 6 metriä pitkän narun päässä ensimmäisenä, ohjaaja seuraa koiraa narusta kiinnipitäen koko jäljestyksen ajan. Sopiva jäljestysnopeus on kävelyvauhti. Vaikka koira poistuisi jäljeltä, on ohjaajan seurattava koiraa ja ainoastaan tuomarin määräyksestä koira voidaan palauttaa jäljelle. Jokainen ”hukka” pudottaa koiran palkintosijaa ja kolmannen hukan jälkeen koe keskeytetään. Jäljestettäessä arvostellaan koiran jäljestämishalukkuutta ja -varmuutta, työskentelyn etenevyyttä, jäljen erikoiskohtien (=lähtö, makaus, kulma, katko) selvityskykyä, käyttätymistä kaadolla sekä yleisvaikutelmaa. |
||||||||||||||||||||
| JÄLJESTÄMISEN ALKEET Tässä koemuodossa niin kuin muissakin ”lajeissa” koiran kouluttaminen olisi hyvä aloittaa nuorena, mutta vanhemmankin koiran kanssa voi onnistua yhtä hyvin. 4-5 kk:n ikäiselle pennulle voi tehdä verenhajun tutuksi tekemällä hyvin lyhyitä verijälkiä. Alussa jälki kannatta tehdä riittävän lyhyeksi, jotta koiran mielenkiinto säilyy kaadolle saakka. Jäljen päässä eli kaatona tulee olla aina jotain mukavaa, joka motivoi koiraa selvittämään tiensä kaadolle. Kaatona voi olla myös riista, dami, kani tai keinokani. Alussa jäljen muoto voi olla suora tai kaarros. Kun koira oppii, voidaan jälkeä pidentää ja tehdä siihen kulmia jne. Alussa, kun koira harhautuu jäljeltä ja se palautetaan sille, on koiraa kannustettava kulkemaan eteenpäin. Koiran kokemuksen ja varmuuden lisäännyttyä, kannustaminen jätetään pois. Koiraa ei saa kovistella kulkemaan jäljellä, vaan se on saatava etenemään kehujen ja kannustusten kautta. On myös varottava liikaa harjoittelua, ettei koira menetä intoaan jäljestäjänä. Parhaiten saat lisätietoa ottamalla yhteyttä Mejä-toimikuntaan ja ilmoittautumalla harjoituksiin ja sitten kokeisiin. Tervetuloa koirasi kanssa mielenkiintoisen harrastuksen pariin. |
||||||||||||||||||||
| Vetäjä Erika Jylhä-Pekkala p. 040-596 3634 erika.jylha-pekkala (a) proagria.fi |
Jäsenet Jukka Välitalo Riitta Heikkinen Pasi-Matti Paakkola Kirsi Virtanen Vuokko Matero Henri Saxholm |
|||||||||||||||||||
| Sihteeri Kaisa Rimpiläinen kaisa.rimpilainen (a) luukku.com |
||||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||||
